Elämänilot E. ilontalo  

Yksi huurteinen, kiitos – pimeä jatko-osa

”Perjantain pikaselle” https://www.elamanilontalo.fi/yksi-huurteinen-kiitos/ on pakko kirjottaa hieman jatkoa, sen verran jännitysmomentteja saatiin talviveneilykeikkaan.

Mehän saamme nauttia Suomessa melko nopeasta pimeyden laskeutumisesta jo päivällä. Se ei ollut auttava tekijä siinä kohtaa, kun kaverin vene meni ”kaput” ja meille tuli hinauskeikka. Itse olimme jo turvallisesti laiturissa ja grillillä paistetut pihvit nenujen edessä, kun miehen puhelin soi ja saimme ”ilouutisen”

Ulkona oli alkanut sataa lunta ja siellä oli jo pilkkopimeää. Meillä on omat haasteemme lämpimänä pysymisessä, joten olimme ehtineet viritellä lisäsuojaa veneen kuomun päälle, koska ajatus oli yöpyä samassa paikassa yön tai pari. No, ehkä se pysyy hiljaisessa vauhdissa.

Kaverin hätä ei ollut onneksi kovin suuri, joten nopealla huitaisulla lapioimme ensin ruuat naamariin ja sitten koneet käyntiin. Koneet, joita olimme käytelleet muutenkin hyvän tovin, koska jännästi aurinkopaneelien latausvoima oli ollut melko vähäistä ja virtaa piti saada lisää. Mitenhän bensa riittäisi!? Ei auta, operaatio ”rescue boat” alkakoon.

Rescue boat

Sitten mentiin, hitaasti, mutta epävarmasti. Pimeyden ja lumisateen lisäksi oman haasteensa antoi pakkanen, joka oli mukavasti jäädyttänyt hakuvalomme niin, että se jumahti hieman hankalaan asentoon. Näimme käytännössä ainoastaan rannalla olevien puun latvat. Tai no, mies näki. Kattoluukusta tähyillen. Minä en nähnyt mitään vaan ohjasin välillä venettä käskyjen ja puhelinsovelluksen avulla panii… parhaani mukaan.

Vedimme siis lähes sokkoina eteen päin ja vaikka tuo reitti on vedetty n. miljoona kertaa edestakaisin ja mies on kokenut veneen käsittelijä, niin se ei paljon helpottanut. Vähän turhan paljon jännitystä meikäläiselle.

Kaveri olikin tullut meitä virran viemänä vastaan jonkin matkaa ja sitten vain köydet kiinni. Tässä hötäkässä unohtui käydä hakemassa meille lisää bensaa.

Onneksi tuo hakuvalo oli saatu liikkumaan sen verran, että näimme vähän paremmin ympäristöön. Voin kertoa, ettei silti jännittänyt kovin paljoa vähempää, kuin mennessä. Nyt meillä oli hinauksessa vene, joka hankaloitti meidän veneen ohjaamista hitaassa vauhdissa ja matkalla oli luoto… jossain kohtaa!

Ei hemmetti, ei tuntunut enää yhtään mukavalta tämä venereissu. Itse kuulin muutaman kerran lauseen ”Ninni, nyt sä olet hiljaa”, joten olin ilmeisesti ilmaissut huoleni ääneen. 😂

Mutta pressu pysyi katolla!

Säikähdyksellä selvittiin

Tai siis minä selvisin säikähdyksellä, miesten mielestä mitään pelottavaa ei ollutkaan missään vaiheessa. Tilanne vaati kuulema vain vähän keskittymistä, mikä saattoi olla haastavaa, kun minä olin kyydissä.

Sitten vain nauttimaan loppuajasta talvisessa saaressa. Tässä tunnelmia:

Talviveneilyssä kannattaa luonnollisesti panostaa lämpöön; laittaa paljon lämmintä päälle ja ottaa varavaatteita hyvin mukaan sekä varmistaa lämmittimen aineiden riittävyys jatkuvaan lämmittämiseen. Meillä oli vielä pressu lämmönkarkaamisen estämiseksi kuomun kohdalta, vaikka etuhytin saakin eristettyä.

Asioita, mitä talviaikaan kannattaa huomioida, mutta ei yleensä tule mieleen, kun lähtee veneilemään:

  • ota mukaan myös raappa ja harja
  • varabensaa kannattaa olla (aina) mukana. Varsinkin jos on muuten aurinkovoimalla liikenteessä (ja kaveri sattuu joutumaan tuuliajolle )
  • lisäeristeitä / tuulensuojaa kannattaa varata mukaan. Pressusta on moneksi ja extra-vilttejäkin on hyvä pakata mukaan
  • suosittelen liikkumista valosan aikaan, niin kaikki on helpompaa
  • älä tipu vaatteet päällä järveen, tulee vilu (en kokeillut, mutta pelko pepussa sai kyllä partailla kulkea)!

Loppujännitykset

Ihan vielä ei voitu huokaista helpotuksesta. Ensimmäisen yön tapahtumien jälkeen, päätimme siirtyä kotiin, koska virran riittävyyden kanssa oli edelleen haasteita. Koneita käyttämällä siihen ei olisi saatu apua, sillä bensan kanssa saimme jännätä jo nyt pääsemmekö takaisin.

Kaikki ihan valmiiksi ja köydet irti ennen koneiden käynnistämistä, ettei yhtään mene hukkaan. Käännettiin keulakin kohti menosuuntaa, jos sattuu jäämään pienestä kiinni päästäänkö rantaan. Taas jännittää!

Sitten vain vene pintaan ja sormet ristiin. HUH, hyvin siinä kävi ja päästiin satamaan. Lisäbensan hakuun ja vielä kaverin nouto saaresta veneineen. Kyllä oli äksöniä!

BROOOOOM, sinne menee!

Oli silti hauska kokemus ja ilman ylimääräistiä hinauskeikkoja meillä olisi ollut suht riittävät varusteet ja energiaa olla toinenkin yö. Ehkä vähän virran lataamista olisi tarvinut pähkäillä. Luksusta ei näillä keleillä meidän veneellä saa, mutta ei sitä aina tarvitsekaan! Joskus tekee hyvää olla vähän eksottisemmissakin oloissa, niin osaa taas arvostaa omaa kotia ihan eri tavalla.

Leave A Comment