Elämänkirot E. ilontalo  

Syyllisyys vai Sympatia?

Olen ollut nyt muutaman päivän flunssan kourissa. Se alkoi ensin pienenä aamukurkkukipuna ja juuri kun luulin sen jo helpottaneen, niin päälle pamahti kunnon voimat vievä ja nenäliinojen massakatoa edistävä nuhaflunssapöpö. Kaupanpäällisenä järjetön päänsärky.

Tylsistyneenä yksin kotona sairastaessa notkuin paljon netissä ja etenkin somessa. Halusin jakaa olotilani tuomia tuntoja muillekin ja samalla nousi ajatus, että onko se soveliasta. Voinko kertoa julkisesti olevani kipeä ja vieläpä koronan tapaisten oireiden kourissa? Kukaan ei nykyään enää mainitse sellaisesta julkisesti, ellei sitten ole ”päässyt” haastatteluun jonkin shokeeraavan koronakokemuksen myötä.

Mua hämmentää, että tälläinen ajatus edes nousi pintaan ja aloin miettimään mistä se sai alkunsa. Ennen korona-aikaa sai sairastaessa sympatiaa ja vertaistukea, mutta nykyään tuntuu, että olet automaattisesti tartuttaja ja pahan levittäjä. Miksi ihmeessä?

Tuo syyllisyys on iskostettu meihin niin syvälle asiasta, mistä emme ole yksilötasolla millään muotoa vastuussa, joten olisiko aika päästää siitä irti?

Nina Miinalainen

Ymmärrän toki koronan pelottavuuden sen kaikessa arvaamattomuudessaan ja sen, että se voi olla jopa hengenvaarallista. Eihän se silti tee minusta pahaa tai huonoa yksilöä, jos sen sairastan. Ei ainakaan silloin, kun toimin vastuullisesti. Miksi en voisi siitä silloin puhua? Miksi joudun miettimään voinko julkaista olevani edes kipeä, ettei minua leimata koronapotilaaksi?

Itse ajattelen asian niin, että olisi kiva tietää, jos jollain on ollut korona ja kuulla myös niitä ”ei niin skandaalinhakuisia” kokemuksia siitä. Itse haluaisin edelleen toivottaa toiselle pikaista paranemista, jos hän on kipeä. En missään tapauksessa ainakaan haluaisi, että hän kokee siitä jonkinlaista syyllisyyttä!

Tuo syyllisyys on iskostettu meihin niin syvälle asiasta, mistä emme ole yksilötasolla millään muotoa vastuussa, joten olisiko aika päästää siitä irti?

Valitaanko syllisyys vai sympatia?

Korona on tullut todennäköisesti jäädäkseen, joten tuetaan toisiamme ja tunnetaan sympatiaa sen sijaan, että edesautetaan syyllisyyden tuntoja. Toimitaan oman parhaamme mukaan niin, että emme pahenna tilannetta, mutta nautitaan silti elämästä ja pysytään inhimillisinä.

Haluan tässä kohtaa vielä mainita mielipiteeni siitä, miten meidän äärimmäisen tärkeää työtä tehnyttä hoitohenkilökuntaa on koronan aikana kohdeltu. Kannustamisen, lisäpalkkioiden ja tukemisen sijaan he ovat saneet kokea pakkomääräyksiä ja vaatimuksia sekä heidän henkilökohtaisen elämän hankaloittamista. Hei Suomi, miten meni hoitohenkilökunnan kohtelu noin niinku omasta mielestä?

Kyllä, he tekevät ”vain työtään”, mutta meistä aika moni on hengissä heidän ansiostaan. Ehkä sitä voisi nyt viimeistään koronan myötä alkaa arvostamaan hieman enemmän!

Omasta puolestani lämmin kiitos kaikille heille, ketkä altistavat itsensä jatkuvasti tällaisille ”möröille”. Erityisesti rakkaalle läheiselleni lämminhenkinen muistutus siitä, että lakkaisi potemasta pelkoa muiden puolesta taudin mahdollisesta saamisesta ja syyllisyyttä ehkä sen tartuttamisesta. Teet hienoa työtä vaikeissa oloissa, joten voit olla ainoastaan ylpeä. 💖

Valitaan mieluummin siis sympatia, kuin syyllisyys, eikö? ❤️

Leave A Comment