Elämänkirot Perjantain pikaset E. ilontalo  

Kun meiltä ei kysytä! – asiaa koulukulttuurista

Liitän hieman muunneltuna tähän artikkeliin tämän aamuisen facebook-postaukseni, koska aihe on aina vaan yhtä tärkeä:

On ihanaa viedä lapsi kouluun, kun melkein joka aamu kuuluu iloinen ”Aapo tulee” huudahdus jonkun suusta 🥰 Tiedän, että hänestä pidetään ja hänellä on kavereita, se on todella tärkeää.

On silti raskasta viedä lapsi kouluun, sillä vaikka koulua on mennyt vasta reilu kuukausi, niin omani on joutunut jo kahden mielestäni ongelmakäyttäytyjän kanssa tekemisiin, saaden osakseen jopa väkivaltaista käytöstä. Väkivalta kuulostaa pahalta sanalta, mutta en keksi muutakaan sanaa kuristamiselle, naamaan läpsimisille, retuuttamiselle, uhittelulle ja otsanapeille.

Toisen käytös on fyysisesti lievempää, mutta ilmeisen jatkuvaa. Se ei mene edes lapseni mielestä enää kivan kiusottelun tai poikien yhteisen pelleilyn piikkiin. Toinen on ilmeisesti yhden rajumman ja mustelman jättäneen otteen sekä siitä johtuneen puhuttelun jälkeen hellittänyt (toivon🤞).

Kuka välittää siitä, miltä meistä nyt tuntuu tämän meistä aiheutumattoman ongelman edessä!?

Miltä musta tuntuu laittaa lapsi kouluun varsinkin niinä aamuina, kun hän itkee eteisen lattialla, ettei halua mennä? Kun hän ei halua nousta sängystä, koska on kouluaamu? No, on meillä myös omat haasteemme siihen liittyen, mutta tämä joidenkin oppilaiden käytös tuskin ainakaan helpottaa asiaa… ellei jopa tosiaan ihan aiheuta sitä.

Miksi musta tuntuu, että mä istun nyt syytetyn penkillä, kun haluan tietää miten näihin väärinkäytöksiin puututaan, ennen kuin asiat ovat vielä pahemmin? Kun mä haluan taata sen, että mun lapsi voisi käydä koulua turvallisin mielin. Miltä lapsestani tuntuu jäädä heti alkumetreillä huomion keskipisteeksi, koska mä en aio antaa asian olla? Enkä mä voi antaa olla, koska mä välitän. Miltä musta tuntuu se, että mun lapsi laitettiin samalle viivalle väärintekijän kanssa, koska hän oli leikkinyt jonossa? Oikeuttaako se, että lapseni oli leikkinyt jonossa, hänen uhitteluun ja jopa fyysiseen kontaktiin? Jos ei, niin miksi asiaa lähestyttiin sen kautta ja siitä aiheutuvana?

Sellanen pieni purkaus tähän väliin. T: Todella luottavaisin mielin oleva ekaluokkalaisen vanhempi 😒

Toivotankin tähän väliin kantaaottavaa perjantaita ja turvallista tulevaisuutta ihan jokaiselle koulutietään aloittelevalle lapsukaiselle❣

Leave A Comment