Elämänkirot E. ilontalo  

Kesä ja kärpäset, syksy ja hirvikärpäset…

… kevät ja ihan kaikki mahdolliset pörriäiset heräävät henkiin!

En oikein lämpene ötököille ja vaikka yleensä voisi kuvitella, että iän myötä ihminen hieman tasottuisi, niin tässä(kin) tapauksessa olen poikkeus. Ennen kestin paremmin näitä luonnon pikku kiusankappaleita, mutta nykyään suorastaan pelkään niitä. Siis jopa perhosia. Aivan.

Ajatus siitä, että perhonen kävelee niillä ötökkäjaloillaan minun kädellä, ei ole mitenkään lämminhenkinen ajatus. Olen myös ajaessani säikähtänyt ikkunaan lentänyttä perhosta niin, että suljin silmät. Vaarallisia ötököitä!

Perhosia on kuitenkin kiva katsella, kun ne pysyvät minusta kaukana. Itse asiassa muidenkin ötököiden (paitsi punkkien, hirvikärpästen, paarmojen ja hyttysten ja mitä näitä nyt on) seuraaminen voi olla joskus ihan mielenkiintoista, kunhan ne tosiaan pysyvät omalla tontillaan eli pois minusta. Elämän pieniä iloja 😊

No, harvoin ne kuitenkaan pysyvät pois minun, sen enempää kuin muidenkaan kimpusta. Koska minä olen kuitenkin hieman herkkä näille ötökkäkontakteille, niin niistäkin voi tulla… no, tilanteita.

Voit kuvitella miltä tuntuu esim. tutustua uuteen mökkinaapuriin hyppien ja huutaen paniikissa, kun hirvikärpänen on päättänyt tehdä samalla lähempää tuttavuutta. Tai ilmoittaa pomolle, että en voi mennä työhuoneeseeni, koska siellä pörrää ampiainen uhkaillen minua. Tai miltä tuntuu joutua huoltoaseman vessassa sarvijaakon väijymäksi; siinä sitten mietit pöntön reunaa kohti hivuttautuessa, että mikähän on seuraava siirto.

Kohti se tuli ja uhkaili, kuten kuvasta näkyy!
Sarvijaakko 1 – Minä 0.

Sarvijaakon tapauksessa pääsin melko pienin vahingoin ylös pöntöltä. Vahingot olivat lähinnä henkisiä, pientä traumatisoitumista ja silleen. Onneksi vessapaperi oli eri puolella, kuin tuo kamala sarvien heiluttelija!

Aloitin kirjoitukseni vuodenajoilla ja toteankin nyt, että kaikkien näiden kiusankappaleiden suhteen paras vuodenaika on talvi!

Kaikki öttiäiset ovat enemmän ja vähemmän kuolleita tai jossain omassa kotelossaan poissa minun kimpustani. Yksi hyvä syy rakastaa talvea!

Elämänkiroistakin löytyy useimmiten elämäniloja.

Talvi antoikin meille eilen pienen maistiaisen tulostaan. Kerroin siitä tietenkin heti innoissani eilisessä julkaisussani; https://www.elamanilontalo.fi/lunta-lunta-lunta-ihana-heratys-tana-aamuna-lumiseen-maisemaan/

Näyttää siltä, että lunta ja räntää saadaan lähiaikoina uudestaankin ja talvea rakastavalle se on ilouutinen! Alkaa ötökät olemaan aika vähissä jo nyt 😉

Aloituskuvan ihanan Kevätpörriäisen on luonut Samih Miinalainen <3

Leave A Comment