Elämän pieniä iloja Perjantain pikaset E. ilontalo  

”Kelkkailemaanko menossa?”

Olin menossa hakemaan poikaa eskarista ja vedin tyhjää Stigaa perässäni. Vanhempi rouva käveli minua vastaan ja kysäisi kohdallani, että olinko menossa kelkkailemaan. Hän näytti jotenkin ilahtuneelta.

Vastasin naurahtaen hakevani lapsen ensin kyllä mukaan, mutta jäin miettimään asiaa. Pulkkamäessä on aina tosi hauskaa, niin miksi sinne ei tule mentyä enää aikuisena ilman lastakin?

Nauraa rätkätetään joka kerta poitsun kanssa mahat kippurassa, kun laskemme yhdessä. Myönnän, että se on meillä melko tapahtumarikasta puuhaa ja ollaan nauratettu monesti myös ohikulkijoita, mutta kivaa tekemistä joka kerta.

Pienestä kuntoilustakin se menee, kun puskee rinnettä ylös… varsinkin sen typerän, painavan, Stigan kanssa. Itse pidän enemmän pulkasta. 😌 Sen kyydissä pysyykin paremmin. Toisaalta osa hauskuutta on ollut yhdessä kelkalla laskeminen, kun minä harvoin pysyn kyydissä. 🤣

Tässä olen minä juuri kelkan kyydistä tippuneena, ripsiä myöten lumessa. Oli hauskaa! 😁

Kannustan kaikkia pulkkamäkeen ilman lapsiakin! Ihan varmasti siellä viihtyy aikuisetkin. Jos ei viihdy, niin on aika höllätä nyörejä ja alkaa nauttia pienistä asioista. Niin kuin lapsena! 😍

Leave A Comment