Elämän pieniä iloja Elämänilot E. ilontalo  

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo… vähintään!

Oltiin lokakuun alussa äidin ja pojan kanssa Kreetalla ja siellä ollessa yksi ennenkin mun mieltä askarruttanut asia nousi meidän kohdalla ihan omaan arvoonsa.

Sadettimet! Onko mitään ihanampaa lämpimällä ilmalla, kun kirmailla kilpaa sadettimen kanssa. 😀 Muistan kesän vesileikit jo lapsuudesta, mutta aikuisenakaan en osaa olla pelkästään sivustakatsojana, kun jotain hauskaa tapahtuu. Muksut keksii sitä hauskaa pienistäkin asioista ja jotenkin tuntuu ihanalta, että se sama hassuttelu on pysynyt itselläkin. Mun mieli ei vanhene edes tältä osin.

Kreetalla ollessa sadettimet olivat usein päällä ja ne kutsuivat heti aamupalapöydästä ulos kirmailemaan. No mehän mentiin! Sitten huomasin, että terassilla tarjoilijatar viittoi minua sivuun ja suomalaisen ensimmäinen ajatus oli ”no ni, nyt tuli sanomista, tässä ei varmaan saa juoksennella”. Tällä ihanalla naisella oli kuitenkin aivan muuta sanottavaa, mikä iskostui kyllä todella syvälle mieleeni. Hän kertoi jopa hieman liikuttuneena, että teimme poikani kanssa hänelle kesän kauneimman ja mieliinpainuvimman muiston. ❤️ Minä ainakin liikutuin. Hän sanoi, että näkee sesongin aikana työssään lukemattomia perheitä, eikä kukaan ollut lapsensa kanssa leikkimässä, kuten minä. Hän kiitti minua ihanasta hetkestä ja sanoi muistavansa meidät aina. Olin häkeltynyt ja kiitin omasta puolestani sitä ihanaa ihmistä, että myös jakoi minun kanssani tämän asian. Minäkin sain siitä ihanan muiston.

Ihan parasta❣

Loman lopulla kävimme naapuriravintolassa syömässä ja miestarjoilija kysyi minulta, että olinko se äiti, joka leikki lapsensa kanssa tuossa sadettimen ympärillä. Miettikää miten ihana juttu! Ehkä etelän kulttuurissa tämä sanotaan helpommin, mutta olen varma, että myös täällä kylmässä pohjolassa sellainen lämmittää mieltä. Ainakin sitä tärkeintä mieltä eli lapsen.

Olin näistä huomioista myös hieman ihmeissäni, vaikka olin törmännyt samaan ilmiöön useastikin; hyvin harva aikuinen osallistuu lapsensa kanssa leikkeihin. Heitä ei juuri näy pulkkamäessä laskemassa, tarmpalla pomppimassa, lumisodassa kesken kotimatkan tai kirmailemassa vesileikkien parissa silloin, kun sellainen mahdollisuus kohdalle osuu. Ei ainakaan julkisilla paikoilla. Lapsille tarjotaan kyllä paljon elämyksiä, mutta jotenkin uskoisin, että niistä tulisi vielä syvempiä, jos aikuinenkin heittäytyisi lapsen lailla pitämään hauskaa ja nauttimaan yhdessä niistä pienistä iloista. Ei kai se haittaa, että muut näkee, miksi sillä olisikaan väliä? Päinvastoin, olen monesti huomannut lapsen kanssa tapahtumissa ja yleisillä paikoilla leikkiessä, että moni aikuinen katselee meitä hymyssä suin. Hyvä mieli tarttuu siis myös muihin vanhempiin ja sehän on ihan parasta.

Haastankin kaikki vanhemmat leikkimään lapsensa kanssa ihan missä vaan. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! 💞

Leave A Comment