Elämänilot E. ilontalo  

Kaunis ja yllätyksellinen luonto – näin se vaikuttaa meihin!

On rikkaus osata nauttia myös elämän pienistä iloista, kuten luonnon kauneudesta. En ole ammattikuvaaja ja kamerakin on puhelinlaatua, mutta pysähdyn hyvin usein kuvaamaan ja nauttimaan kuvattavien kohteiden tuomasta mielihyvästä ja rauhasta.

Eikä se katso aikaa tai paikkaa, kun ympärillä olevista asioista voi pysähtyä nauttimaan. Miten monet kerrat olen työmatkalla pysäyttänyt auton tai fillarin, että saan otettua kuvan aamu-usvasta, kuuran peittämästä puusta tai kauniista lehdestä. Niin monesti olen jäänyt pojan kanssa pihaan ihmettelemään hassuja pilviä tai lintujen puuhia. Automatkoilla bongaillaan hevosia, lampaita ja lehmiä teiden varsilta. Siinä niitä pieniä elämäniloja on, kun vaan huomaa ne!

Taivas ja järvet antavat loputtomia kuvauskohteita. Vesi on minulle hyvin rauhoittava elementti ja nautin aina vielä vähän enemmän elämästä, kun saan olla veden äärellä… tai vedessä. Muuten niin kierroksillä käyvä mieleni saa silloin ihan erityistä rauhaa.

Pysähdyn usein ihastelemaan upeaa auringon laskua tai hassun muotoisia pilviä, värikästä lehteä tai vain kivaa ja vähän mystistä kivenkoloa. Metsässä ja yleensäkin luonnossa liikkuminen antaa kyllä ihanasti virtaa!

”Onnea on” pienet kissantassun jäljet lumessa tai jalanjäljet pehmeässä rantahietikossa. Voi vitsi kuinka kuva tuo elävästi mieleen, miten pehmeältä hiekka tuntuu jalan alla.

Muodot ja värit ovat usein kauniita, mutta ne voivat myös hauskuuttaa. Ainakin minua. Sanotaan, että hullulla on halvat huvit ja sen perusteella voisin luokitella itseni melko pöpiksi. Tässä todiste, miten pienestä voin saada ilon irti:

Tässä on kaunis paprika.

Tässä on… no, päärynä 😆

Kaikki ovat nähneet niitä porkkanoita, perunoita ja muitakin ruoka-aineita, mitä luonto on muokannut niin, että me voimme mudostaa niistä oman mielikuvan. Minä olen niitä tyyppejä, jotka saavat niistäkin ilon irti ja piristystä päivään. Check ✅ taas jaksaa vähän paremmin.

Vielä muutama kuva asioista, jotka vangitsivat katseeni. Ehkä sen takia, että ne eivät alunperin kuuluneet sinne, mistä ne löysin ja olivat silti niin kauniita.

Luonnonkivirappuset toki kuuluvat juuri siihen, missä ne kuvasinkin; Kelvenne-saaren ihanalla Isohieta-rannalla. Niissä oli se taika, että luonto on muokannut ilman ihmisen vaikutusta jotain sellaista, mitä me kuitenkin tarvitsemme ja käytämme. Tavallaan rappuset eivät ole luontoon kuuluva juttu, vaikka nämä ovatkin juuri sitä itseään.

Haluankin sanoa, että mene metsään, kiipeä kalliolle (varovasti!), käy uimassa, halaa puuta, laske pulkkamäkeä, anna vastaleikatun ruohon tuoksun huumata, hyppää lätäkköön, anna hiekan valua sormien läpi, tee lumienkeli, vapaudu ja NAUTI!

Luonnon yksi ihana puoli on myös se, että se kuuluu kaikille. Jokaisella on siihen varaa, jos vain haluaa tätä elämän pientä iloa käyttää. Jos sinua epäilyttää luonnon voimaannuttava vaikutus, niin kokeile ihmeessä itse. Nauti sitä pieninä tai suurina annoksina kerrallaan ja niin usein, kuin voit ja haluat. Tämän lääkkeen sivuvaikutukset ovat ainoastaan positiivisia.

Voit myös tsekata tästä linkistä, mitä tutkittuja vaikutuksia luonnolla voi meihin olla:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/tietoa_luonnon_hyvinvointivaikutuksista/Pages/luonnon_vaikutus_hyvinvointiin.aspx

Minäkin nautin luonnosta, mutta haluan nostaa vielä tärkeän asian esille, tehdään se vastuullisesti. Kunnioitetaan tätä upeaa luontoa ympärillämme. Se kun ei ota meiltä mitään, mutta antaa niin paljon, niin vaalitaan sitä ihanuutta.

Nautitaan elämän pienistä iloista ja voidaan hyvin!

Leave A Comment